Kartta - Butšatš (Buchach)

Butšatš on kaupunki Ukrainan Ternopilin alueen Tšortkivin piirissä. Butšatš sijaitsee Dnestrin vesistöön kuuluvan Strypajoen varrella, 72 kilometriä aluekeskus Ternopilistä etelään. Kaupungissa on rautatie- ja linja-autoasemat.

Tammikuun keskilämpötila on −5,4 ja heinäkuun +18,4 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 650 millimetriä.

Vuonna 1880 kaupungissa oli noin 9 000 asukasta, joista 63,5 prosenttia oli juutalaisia. Vuonna 1939 väkiluku oli 11 100, joista 46,4 prosenttia oli juutalaisia, 31,9 prosenttia puolalaisia tai roomalaiskatolisia ja 21,6 prosenttia oli etnisesti ukrainalaisia. Vuonna 1959 ukrainalaisten osuus oli 96 prosenttia väestöstä. Vuonna 1988 väkiluku oli noin 14 300. Vuonna 2001 asukkaita oli 12 549. Ukrainan tilastokeskus arvioi kaupungin väkiluvuksi 12 321 asukasta vuoden 2021 alussa.

Kaupungin lähistöltä on löydetty kivi-kuparikautisen Tripoljen ajan asutusten jäänteitä ja pronssikautisia hautapaikkoja.

Nykyisen kaupungin alueella sijaitsi varhaisslaavilainen asuinpaikka, joka kuului 1300-luvun puoliväliin asti Galitsian ja Volynian ruhtinaskuntaan. Kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1397 Buczackin aatelissuvun omistuksena, joidenkin tulkintojen mukaan maininta olisi jo vuodelta 1260. Magdeburgin kaupunginoikeudet 1300-luvun lopulla, ja uudelleen 1515. Linnoitettu kaupunki suojasi Galitsiaa 1500- ja 1600-luvuilla tataarien ja turkkilaisten hyökkäyksiltä.

Vuonna 1672 turkkilaiset valtasivat kaupungin. Lokakuun 18 päivänä 1672 solmittu Osmanien valtakunnan ja Puola-Liettuan välinen Butšatšin rauhansopimus jakoi kaupungin kahtia turkkilaiseen itäosaan ja puolalaiseen osaan. Vuonna 1772 kaupunki siirtyi Itävallan keisarikunnan alaisuuteen. Vuoden 1809 Schönbrunnin rauhansopimuksessa kaupunki siirtyi Venäjän keisarikunnalle, mutta jo 1815 Wienin kongressi siirsi kaupungin ja Ternopilin alueen jälleen osaksi Itävallan keisarikuntaa. Butšatš oli kihlakuntakeskus 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1939 saakka. Vuonna 1884 kaupungin kautta rakennettin rautatie, mikä vauhditti teollisuuden ja kaupankäynnin kehitystä. Itävalta-Unkarin valta romahti marraskuussa 1918, ja kaupunki tuli joksikin aikaa osaksi Länsi-Ukrainan kansantasavaltaa. Syyskuusta 1920 Butšatš tuli jälleen osaksi Puolaa. Vuodesta 1939 se oli Ukrainan neuvostotasavallan (myöhemmin Ukrainan) Ternopilin alueen kaupunki, vuodesta 1940 vuoteen 2020 piirikeskus. Butšatš on Ukrainan vuonna 2020 tehdyn aluehallintouudistuksen jälkeen kuulunut Tšortkivin piiriin.

Kaupungin rakennuksista vanhimpiin lukeutuvat linna (1300-1600-luvuilta), Pyhän Nikolain kirkko kellotorneineen (1610), roomalais-katolinen basiliaanien munkkiluostari (1712) barokkityylisine kirkkoineen ja kellotorneineen (1751/1753), rokokoota edustava kaupungintalo (1751), kirkko (1700-luku) ja katolinen kirkko (1763/1764).

Useita kuuluisuuteen nousseita juutalaisia on syntynyt kaupungissa, muun muassa Nobel-kirjailija Samuel Josef Agnon. Useat 1800-luvun ukrainalaiset kulttuurihenkilöt opiskelivat luostarin koulussa ja luostarin järjestämän opettajankoulutuksen parissä. Paikkakunnalla on elintarviketeollisuutta: esimerkiksi sokerin ja juuston valmistusta, leipomoita, elintarvikkeiden jalostusta ja purkituslaitos. Lisäksi siellä harjoitetaan metallituotteiden, koneiden, varaosien ja kankaiden valmistusta.